Onko suurtyöttömyys tullut jäädäkseen?

3.2.2015

Pertti Porokari
Pertti Porokari

Oulun Insinöörien historian ensimmäisessä blogikirjoituksessa saa kunnian olla kynän varressa Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari. Hän kirjoittaa ajankohtaisesti veropolitiikasta ja samalla kysyy, että onko suurtyöttömyys tullut jäädäkseen?

Kataisen hallitus kevensi pari vuotta sitten yritysten verotusta alentamalla yhteisöveroa niin roimasti, että se on nyt jo alle Ruotsin tason. Silloinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen uskoi asiaan ja vakuutti, että tällä saadaan talouteen positiivinen piristysruiske, joka avaa investointien suman ja yritykset alkavat työllistämään. Verohuojennuksen piti siis maksaa itsensä takaisin ja vielä tuottaa lisää verotuloja.

Toisin kävi, tavoitteena ollut 100 000 uutta työpaikkaa muuttuikin 100 000 uudeksi työttömäksi. Valtion riskisijoitus tuottikin vuodessa 800 miljoonaa euroa miinusta valtion kassaan. Mitä tälle 800 miljoonalle sitten tapahtui, kun yritykset eivät investoineetkaan? Osa jäi yritysten taseisiin ja suuri osa meni suoraan osakkeenomistajien taskuun muhkeampana osinkona.

Tarkoitus oli varmasti hyvä ja vilpitön, mutta harvoin kukko käskien laulaa ja kaikki ilmainen raha kyllä löytää paikkansa. Pitäisikö kannustimet siis olla enemmän ohjaavia sen sijaan, että annetaan vaan yrityksille verohelpotuksia ja uskotaan sen suoraan tuottavan lisää verotuloja?

Naapurimaa Viro hakee uuden itsenäisen ajan nousua ja ottaa kovin nopeasti ja ennakkoluulottomasti uusia ja moderneja tapoja käyttöönsä. Esimerkiksi uuden yrityksen perustaminen sujuu Virossa nopeasti. Suomessa se on kallista, byrokraattista, vaikeata ja hidasta. Viro ei ole yhteiskuntana kylläkään mikään onnela lukuisine ongelmineen, mutta yrityksiä siellä osataan helliä naapurimaita paremmin.

Kannustaisiko suomalaisia yrityksiä investoimaan ja kasvamaan se, että veroja maksettaisiin Viron malliin vasta kun rahaa maksetaan ulos yrityksestä? Sitä kannattaisi kokeilla määräajan. Muitakin yrityksiä suosivia uudistuksia pitäisi aina ensin kokeilla tovi määräaikaisena. Pelkät teoreettiset mallit kun eivät aina toimi käytännössä. Toivottavasti näemme korjausliikkeitä pian, sillä jokainen uusi työtön ja pitkäaikaistyötön ovat liikaa.

Tilanne on ajautunut todella tukalaksi, kun palkoista kerätyt työttömyysvakuusrahatkin ovat loppu. Olin todella tyrmistynyt, kun joukko Suomen taloustutkijoita esitteli keinovalikoimansa TVR:n rahojen loppumiseen Sitran tiloissa toissa viikolla. He lähtivät siis siitä, että työttömyysturvaa tulee lyhentää noin puoleen nykyisestä ja alussa voidaan maksaa hivenen korkeampaa korvausta.

Ay- liike tyrmäsi keinot saman tien ja totesi näin vaan luotavan Suomeen entisestään lisää köyhyyttä. Ikävää, jos aina vaan syyllistetään työtöntä ja yritetään patistaa kepillä häntä työhön, jota ei kuitenkaan ole. Työttömät yrittävät pääsääntöisesti todella aktiivisesti työllistyä ja tekevät satoja työpaikkahakemuksia kuukaudessa pääsemättä edes haastatteluihin, kun vapaita työpaikkoja on niin vähän ja yhtä työpaikkaa hakee satoja hakijoita.

Tässä asiassahan pitäisi keksiä keinoja, miten työpaikkoja saataisiin lisää eikä vaan keskittyä kurjistamaan entisestään työttömän elämää. Suunnilleen sama porukka taloustieteilijöitä on esittänyt myös teorianaan, että työvoiman tarjonta lisää työllisyyttä. Tällä hetkellä työvoimaa on tarjolla yli 300 000 työttömän verran. Missä vaiheessa tämä teoria alkaa toimia? Tarvitaanko vielä toiset 300 000 työtöntä lisää ennen kuin idean isät myöntävät erehtyneensä?

Oma teoriani on se, että yritys palkkaa siinä vaiheessa lisää käsipareja, kun niille on käyttöä eli silloin kun tuotetta tai uusia tuotteita menee enemmän kaupaksi ja siihen tarvitaan lisää tekijöitä. Yritys ei palkkaa siis nurkkiin ylimääräistä väkeä vaikka saisi niitä halvemmalla, kun tarjontaa on enemmän. Toki yritys mielellään maksaisi pienempiä palkkoja, mutta ei useammalle henkilölle jos työtä ei ole.

No miten sitten sitä tuotetta olisi enemmän myytäväksi? Tämähän on se koko villakoiran ydin ja tähän talousviisaatkin voisivat keskittyä. Ensinnäkin globaalit yritykset eivät juuri työllistä lisää Suomessa, kun ovat oppineet toimimaan ympäri maailman aina siellä, missä milloinkin työvoiman saa halvimmalla ja missä avautuu uusia kysyntämarkkinoita. Sinne ei siis kannata yritystukia valtion sijoittaa, globaalit yritykset pärjäävät kyllä.

Pk-sektori on Saksan talousihme, joka pitää sen maan pystyssä vaikeassakin tilanteessa. Toki Saksalla on monia etuja Suomeen nähden, kuten maantieteellinen sijainti ja suurempi kansa. Saksassa osataan antaa teollisuudelle suotuisampi toimintaympäristö monella eri tavalla kuin Suomessa. Siitä voisi ottaa oppia.

Teollisuudelle ei pidä luoda uusia rasitteita, joita kilpailijamailla ei ole ja rahoituksen saamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Onko pk-yrityksen mahdollista saada rahoitusta kilpailukykyiseen hintaa verrattuna kilpailijamaihin, kun yritys haluaa kasvaa ja lähteä vientimarkkinoille? Yrityksen rahat on myös saatava käyttöön investointeihin, jotta niitä uusia tuotteita syntyy ja myytävää riittää.

 

Pertti Porokari

puheenjohtaja

Insinööriliitto ry.